Hajusteet tuoksuvat, herkistävät ja ärsyttävät
Teksti:
Matti Hannuksela, professori
Allergiatietokeskuksen johtaja, Allergia- ja Astmaliitto ry
Hajusteita tiedetään käytetyn jo 3000-4000 vuotta sitten. Ylhäisön keskuudessa niitä on käytetty ajoittain ylettömästi, muun muassa keisarivallan Roomassa ja renesanssiajan Ranskan hovissa.
Ihmisen hajuaisti on moniin eläimiin ja hyönteisiin verrattuna huono. Silti me pystymme erottamaan 2000-4000 erilaista tuoksua. Suhteellisesta huonoudestaan huolimatta ihmisnenä on 1000 kertaa herkempi kuin kemialliset määritysmenetelmät.
Hajusteallergiaa on 2-3%:lla väestöstä. Allergia ilmenee kosketusihottumana, esimerkiksi käsi-ihottumana, sen huomaamattomana pahentajana tai parantumisen hidastajana.
Joka toinen meistä saa epämiellyttäviä ruumiillisia tai psyykkisiä oireita lähiympäristön tavallisista tuoksuista, myös vesivahinkohomeista ja -bakteereista. Sitä voidaan sanoa tuoksuherkkyydeksi.
Hajusteallergiasta ihottumaa
Korkean elintason maissa 2-3% väestöstä on herkistynyt hajusteisiin. Kyseessä on kosketusallergia, joka ilmenee ihottumana alueilla, jotka altistuvat hajustetuille tuotteille. Tavallisimpia aiheuttajia ovat deodoranttien, partavesien, käsi- ja kosteusvoiteiden sekä siivousaineiden tuoksuaineet. Deodoranttiallergia näkyy ja tuntuu ihottumana kainaloseuduissa. Pesuaineiden ja voiteiden tuoksujen aiheuttamat oireet ovat epämääräisempiä. Allergia pahentaa perusihottumaa tai hidastaa sen parantumista. Hajusteallergisilla ei yleensä ole limakalvo-oireita, ellei sellaisiksi lasketa huulipuikkojen ja –rasvojen sekä hammastahnojen huuli- ja suunympärysekseemaa. Joillekin ilmaantuu ihottumaa myös silmäluomiin.
EU:ssa on vaadittu hajusteiden ilmoittamista tuoteselosteissa tarkemmin kuin merkinnällä "perfume". Tärkeitä allergiaa aiheuttavia kemiallisia aineita niin luonnonhajusteissa kuin synteettisissäkin hajusteissa on vain puolisen tusinaa. Sellaisia ovat isoeugenoli, eugenoli, myski, geranioli ja sitronellaali. Lähivuodet näyttävät, johtavatko vaatimukset merkitsemispakkoon.
Kosketusallergiaa tutkitaan lapputesteillä
Kosketusallergia tutkitaan lapputesteillä. Eurooppalaisessa perussarjassa käytetään kahdeksan tuoksuaineen seosta (cinnamic alcohol, cinnamal, hydroxy citronellal, alpha-amyl-cinnamal, geraniol, eugenol, isoeugenol ja oak moss absolute), joka löytää 85-90 % todellisista allergioista. Useimpien maiden lapputestien perussarjassa on lisäksi Myroxolon Pereirae (perunbalsami), etelä-amerikkalaisesta puusta saatava hartsipitoinen tuoksuaine. Se antaa joskus myönteisen tuloksen vaikka hajusteseos jää kielteiseksi.
Joka neljäs tai viides hajusteallerginen reagoi lapputestissä myös luonnonhartsiin. Todellisia hartsiallergisia on sitäkin enemmän, sillä testi ei poimi kaikkia hartsiallergisia. Hajuste- ja hartsiallergian samanaikainen esiintyminen johtuu siitä, että tuoksuaineissa ja luonnonhartsissa on samoja bentsoehapon ja kanelihapon estereitä.
Hartsiallergian tavallisin merkki on laastariallergia. Kangaslaastarien liiman perusaine on luonnonhartsi. Sitä on sidosaineena myös useissa metalliteollisuuden leikkuunesteissä, samoin öljymaaleissa ja maskaroissa. Valistunee kuluttajat tietävät, että purukumin perusaine on saatu puunjalostusteollisuuden sivutuotteena syntyvästä puuhartsista. Purukumi on kuitenkin turvallinen herkku hartsiallergisellekin.
