Lääkäri tutkii

Lääkäri haastattelee potilaan oirehistorian selvittämiseksi. Keuhkot, sydän, nenän limakalvo ja iho tarkistetaan. Potilas seuraa kotona 1–2 viikon ajan hengityksen toimintaa aamuin, illoin ja tuntiessaan oireita. Tähän hän käyttää uloshengityksen huippuvirtausmittaria (PEF-seuranta). Mukaan liitetään keuhkoputkien avautumiskokeita niin, että potilas hengittää avaavaa lääkettä (tavallisesti salbutamoli) peruspuhallusten jälkeen ja mittaa PEF-arvot uudelleen 15 minuutin kuluttua. Tarkemmat keuhkotilavuudet mitataan spirometrian ja pienillä lapsilla oskillometrian avulla. Samalla tehdään myös keuhkoputkien avautumiskoe ja seurataan uloshengityksen sekuntivirtauksen muuttumista. Keuhkoputkiston ahtautumistaipumus tutkitaan histamiini- tai metakoliinialtistuskokeen avulla. Rasituskokeita tehdään tarvittaessa kuntopyörällä, juoksumatolla tai juoksuttamalla potilasta hengästymiseen saakka ulkona tai sisällä. Erityisesti lapsilla vapaa juoksutesti on herkin tapa saada astma esiin. Allergiaa testataan ihopistokokein (prick-testit), määrittämällä verestä allergiavasta-aineita (IgE-vasta-aineet) ja tekemällä joskus altistuskokeita epäillyllä allergeenilla. Astmatulehdusta tutkitaan mittaamalla uloshengityksestä typpioksidia. Tulehduksen luonnetta voidaan myös tutkia verestä, ysköksestä tai nenälimasta. Kun astma on diagnosoitu ja hoito toimii, seurannasta voivat huolehtia myös koulutetut astmahoitajat.

Hoito

Astmaoireet hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä, jotka poistavat
oireet usein kokonaan. Allergisessa astmassa vähennetään hengitettävän
allergeenipölyn määrää kotona ja työpaikalla. Eräitä allergioita, kuten siitepöly- ja eläinallergioita sekä mehiläis- ja ampiaisallergioita voidaan hoitaa siedätyksen avulla. Potilas totutetaan vähitellen allergeeniin pistämällä sitä pieniä määriä ihon alle. Heinien siitepölylle (timotei) voidaan siedättää kielenalustablettien avulla. Ruoka-allergiaa hoidetaan välttämisellä, mutta entistä enemmän myös siedättämällä valvotusti suoraan kyseisellä ruualla.